Käy katsomassa lisää kuvia retkeltä!

Sunnuntaina 5.12. matkasimme Orosin lähellä sijaitsevaan Tapantin kansallispuistoon. Paikallinen lintuporukka oli organisoinut lintujen laskentatapahtuman puistoon ja meidän oli tarkoitus osallistua 6 hengen ryhmässä koko päivän kestävään ”lintukävelyyn”. Aamulla ongelmaksi muodostui ns. huonot suunnistajan taidot, koska emme olleet tutkineet karttaa tarpeeksi hyvin etukäteen. Lähtiessämme aamulla aikaisin kotoa ohjelmoimme navigaattorin Tapantin kansallispuistoon, mutta se veikin meidät lopulta harhaan. No ei se varsinaisesti meitä paljon haitannut, koska saimme ihastella loistavia maisemia matkalla kohti Turrialbaa. No lopulta löysimme oikeaan paikkaan, mutta olimme yli tunnin myöhässä suunnitellusta, joten jouduimme kansallispuiston henkilökunnan avustuksella ajamaan porukan kiinni autolla. Reitti Tapantin kansallispuistossa oli mahtava. Kävelimme ihan normaalia hiekkatietä pitkin metsän siimeksessä vuorenrinnettä alaspäin. Retken vetäjänä toiminut Luis Sánchez laski lajit ja tietysti opasti meitä vähemmän alueella liikkuneita. Minulle Tapanti oli aivan uusi kokemus, Grasse oli käynyt kerran aiemmin, joten lajisto oli meille hyvin vierasta. Costa Ricassa retkeily on kohtuullisen haastavaa, koska metsä on hyvin tiheää ja lintuja on vaikea nähdä, niin äänet olisi hyvä osata todella hyvin. Lisäksi linnusto vaihtelee sen mukaan, millä korkeudella ollaan ja millainen biotooppi on kyseessä. Myös maantieteellisellä sijainnilla on hyvin paljon merkitystä. Päivän aikana puistossa oli useampi eri ryhmä eri alueilla ja kaikki havainnot kerättiin yhteen. Kaikkien ryhmien yhteenlasketuksi saldoksi saatiin 111 lajia, mikä on aika paljon, mutta kertoo siitä, että retkeily on kohdistunut vain yhden tyyppiseen biotooppiin. Me emme pystyneet ihan näin montaa lajia tunnistamaan, mutta ihan mukavasti lintuja nähtiin ja opittiin tuntemaan uusia lajeja.

Reitti mutkitteli metsäisiä teitä Tapantin vuoren rinteillä

Minulle päivän mielenkiintoisin havainto oli ehdottomasti laulava Silvery-fronted Tapaculo (hopeaotsatapaculo), joka on korkealla elävä endeeminen pikkulintu, jonka näkeminen on todella vaikeaa. Ryhmän mukana ollut vanhempi amerikkalainen herrasmies kertoi nähneensä tämän linnun vain kertaalleen, vaikka hän on asunut Costa Ricassa 24 vuotta, joten ihan helppoa se ei voi olla. Kuvien ottaminen pimeässä metsässä oli aika hankalaa, joten keskityimme pääasiassa maisemien kuvaamiseen ja lintujen katsomiseen. Muutamia mukavimpia havaintoja mainitakseni mm. Red-faced Spinetail (punanaamaorneero) joita havaitsimme muutamia, lisäksi yksi Costa Rican kymmenistä peukaloislajeista Grey-breasted Wood Wren (harmaametsäpeukaloinen) oli aika yleinen, mutta sekin on hyvin vaikea havaita, mutta kuulimme useita. Lisäksi havaitsimme meille uusiksi lajeiksi Yellowish Flycatcherin (pilvimetsäsieppari) ja Tufted Flycatherin (töyhtösieppari), joista hyvällä onnella pystyimme saamaan heikohkot kuvatkin, mutta lajit ovat helposti tunnistettavissa.

Vasemmalla Yellowish Flycatcher ja oikealla Tufted Flycatcher

Lopettelimme kävelyä kolmen aikoihin iltapäivällä ja kansallispuiston portin tuntumassa pääsimme ihastelemaan Collared Trogonia (käkitrogoni). Kiitoksen sanan voi ainakin antaa Tapanti Birdersille tapahtuman järjestelyistä, sekä kaikille kävelyllä mukana olleille.

Collared Trogon (käkitrogoni)

Poasin tulivuori ja sen ympärillä oleva kansallispuisto sijaitsee noin 50 kilometrin päässä San Josesta. Tie ylös huipulle kansallispuistoon on hidas ja mutkainen, joten matkaan on syytä varata aikaa. Omalla autolla sinne pääsee varmasti reilussa tunnissa, jos ei halua jäädä matkalle ihastelemaan kauniita maisemia. San Josesta on mahdollista matkustaa kansallispuistoon myös bussilla, joka lähtee aamulla 8.30. Alajuelaan (tuasa) menevien bussien asemalta (huom. punaiset autot!). San Josessa kannattaa olla tarkkana bussien kanssa, koska asemia on useampia, joten on hyvä selvittää miltä asemalta/pysäkiltä oma bussi lähtee. Jos löydät oikean aseman, niin kyydistä on vaikea jäädä pois, koska autossa on kyltti ”Volcan Poas” ja sen lisäksi autonkuljettaja yleensä kiertää koko aseman huutaen ”Volcan Poas, volcan poas, volcan poas…” Tämä kyyti kulkee siis kerran päivässä ja lähtee aamulla San Josesta ja palaa iltapäivällä samaan paikkaan. Matka maksaa noin 5 dollaria. Matka bussilla kestää huomattavasti kauemmin kuin omalla autolla, koska ensin se kiertää Alajuelan kautta ja sitten vielä matkalla on noin 20 minuutin tauko, jossa on mahdollisuus jaloitella, juoda kahvia tai vaikka ostaa matkamuistoja. Luulen, että pysähdyksen päätarkoitus on noista viimeinen, koska kyydissä on usein vaan ja ainoastaan turisteja. Matka bussilla Poasille kestää noin 2 tuntia. Aina on myös syytä ottaa huomioon, että nousu vuoren huipulle on vanhoille autoille kova ponnistus ja aina on mahdollista, että bussit hyytyvät matkalle. Näin kävi kerran matkatessani Poasille. Jouduimme odottamaan noin tunnin, jotta he saivat toimitettua uuden auton hyytyneen tilalle. Onneksi kuitenkin he hyvittivät menetetyn ajan paikan päällä, joten paluumatkalle lähdettiin tunnin myöhemmin. Kansallispuiston portilla täytyy maksaa sisäänpääsymaksu, joka on $10 per henkilö. Se on yleinen kansallispuistojen pääsymaksu Costa Ricassa. Lisäksi jos olet matkassa omalla autolla, joudut pulittamaan parkkimaksun myös autosta, joka on noin $2 (itse en ole käynyt Poasilla omalla autolla).

Paikan päällä autot parkkeerataan ruutuihin pysäköinninvalvojan opastuksella. Mielenkiintoista siinä on se, että autot pitää aina pistää ruutuihin peruuttamalla, jotta hätätilanteen sattuessa liikkeelle päästään nopeasti. Poas on helppo retkikohde myös perheellisille ja liikuntarajoitteisille. Parkkipaikkojen vieressä on vierailijakeskus, jossa on mahdollista ostaa matkamuistoja tai tutustua tulivuoriaiheiseen näyttelyyn. Keskuksesta löytyy myös kahvila ja tietysti saniteettitilat. Keskukselta lähtee helppokulkuinen ja leveä tie tulivuoren kraaterille, jonne kestää kävellä noin 10-15 minuuttia. Matkalla voit tutustua mm. mahtaviin köyhänmiehensateenvarjoihin tai alueen lintuihin, joista tiaistangara on yksi yleisimmistä ja helpoiten nähtävistä. Poas sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa, joten lajisto on ihan erilaista kuin esimerkiksi San Josessa.

Tulivuoren kraateri on totta kai suuri nähtävyys, jonka voit hyvällä onnella päästä jopa näkemään. Hyvällä onnella siksi, että vaikka kraateri on hyvin lähellä, niin pilvipeite kerääntyy usein vuoren huipulle ja vie näkyvyyden kraaterille. Pilvet ovat kuitenkin liikkeessä koko ajan, joten jos kraateria ei heti pääse näkemään, niin odottamalla voit olla onnekas. Yleensä näkymät kraaterille on parhaimmat aamuvarhain, mutta bussilla pääset sinne vasta puolilta päivin.

Kraaterilta on mahdollisuus tehdä kohtuullisen pitkä ja raskas kävelykierros kraaterijärvelle ja sieltä metsän läpi takaisin parkkipaikoille ja vierailijakeskukselle. Tätä lenkkiä en välttämättä lähde suosittelemaan, varsinkaan jos matkassa on lapsia tai heikkokuntoisia. Lintuharrastajana kierrän lenkin aina kun kansallispuistossa vierailen, koska metsän keskellä voi aina nähdä jotain mielenkiintoisia uusia lintuja. Itse asiassa jos tulivuoren kraaterin on jo joskus aiemmin nähnyt, niin välttämättä se ei ole se juttu vierailla siellä enää uudestaan, mutta minä lähden aina mielelläni uudestaan, jotta voisin tutustua alueen lintuihin paremmin. Kansallispuisto suljetaan kohtuullisen aikaisin 15.30 (lippukassa) ja bussi lähtee takaisin San Josehen 14.30. Ajan kanssa kannattaa olla tarkkana, koska se on ainoa mahdollisuus päästä huipulta takaisin alas. No onneksi linja-auton kuljettaja on tarkkana ja hän laskee kaikki matkustajat mennen tullen, joten ei bussi lähde ennen takaisin, kun kaikki on kyydissä. Yöpyminen kansallispuistossa ei ole sallittua!