Archive for December, 2010

Iltapäiväretki Poasin tulivuorelle

Thursday, December 30th, 2010

Ystävämme Panu ja Sanna-Mari saapuivat 3 viikoksi vieraaksemme joulun pyhien jälkeen. Olimme suunnitelleet Grassen kanssa ”roadtripin” läpi Costa Rican, niin että meillä olisi mahdollisuus kokea lyhyessä ajassa mahdollisimman kattavasti Costa Rican luonnon monimuotoisuus. Vuokra-autoksemme valitsimme ¡Hola! Rent a Car- autonvuokraamon edullisimman 4 hengelle sopivan Toyota Corollan. Ensimmäisen päivän retkikohteeksi valitsimme Poasin tulivuoren, jotta aikaerosta toipuvat matkalaiset eivät joutuisi liian koville heti ensimmäisenä päivänä. Poas sijaitsee noin 2 tunnin ajomatkan päässä San Josesta.

Matkalla kraaterille voit ihastella mahtavia köyhänmiehensateenvarjoja

Alkuvaikeuksien jälkeen pääsimme mukavasti Poasin tulivuoren huipulle, jossa sijaitsee yksi Costa Rican 32 kansallispuistosta. Sisäänpääsymaksu kansallispuistoon oli 10 dollaria / henkilö (+ auto $4), niin kuin jokaiseen Costa Rican kansallispuistoista. Poasin kansallispuiston alueelle autot pysäköidään aina keula lähtösuuntaan päin, jotta hätätilanteessa olisi kaikkien mahdollisimman helppo lähteä autolla pois. Poasin tulivuorella on kaksi kraateria, joista toinen on edelleen aktiivinen. Se on purkautunut lähes 40 kertaa vajaan 200 vuoden aikana, viimeisin 2 vuotta sitten, jolloin voimakas maanjäristys vaati yli 40 ihmisen hengen. Toinen kraatereista on elänyt hiljaiseloa jo tuhansia vuosia. Opastuskeskukselta lähtee polku, joka johtaa ensin aktiiviselle kraaterille. Sieltä halukkaat voivat jatkaa matkaa kraaterijärvelle, josta polku lopulta jatkuu takaisin opastuskeskukselle. Valitettavasti saavuimme puistoon vasta kahden aikaan iltapäivällä, joten kraaterin näkeminen jäi haaveeksi. Yleensä sen näkee parhaiten aamuvarhaisella, koska päivän mittaan huipulle kertyvien pilvien johdosta näkyvyys muuttuu heikoksi. Emme myöskään ehtineet kiertämään polkua loppuun, koska kansallispuiston ovet suljetaan jo 15.30. Paluumatkalla pysähdyimme kahvilassa, jossa pääsimme ihastelemaan vaatimattomasti 7 eri kolibrilajia juoma-automaateilla.


Takana oleva Green-crowned Brilliant (vihersäihkykolibri) oli meille uusi tuttavuus.

Retki Tapantin kansallispuistoon

Monday, December 6th, 2010

Käy katsomassa lisää kuvia retkeltä!

Sunnuntaina 5.12. matkasimme Orosin lähellä sijaitsevaan Tapantin kansallispuistoon. Paikallinen lintuporukka oli organisoinut lintujen laskentatapahtuman puistoon ja meidän oli tarkoitus osallistua 6 hengen ryhmässä koko päivän kestävään ”lintukävelyyn”. Aamulla ongelmaksi muodostui ns. huonot suunnistajan taidot, koska emme olleet tutkineet karttaa tarpeeksi hyvin etukäteen. Lähtiessämme aamulla aikaisin kotoa ohjelmoimme navigaattorin Tapantin kansallispuistoon, mutta se veikin meidät lopulta harhaan. No ei se varsinaisesti meitä paljon haitannut, koska saimme ihastella loistavia maisemia matkalla kohti Turrialbaa. No lopulta löysimme oikeaan paikkaan, mutta olimme yli tunnin myöhässä suunnitellusta, joten jouduimme kansallispuiston henkilökunnan avustuksella ajamaan porukan kiinni autolla. Reitti Tapantin kansallispuistossa oli mahtava. Kävelimme ihan normaalia hiekkatietä pitkin metsän siimeksessä vuorenrinnettä alaspäin. Retken vetäjänä toiminut Luis Sánchez laski lajit ja tietysti opasti meitä vähemmän alueella liikkuneita. Minulle Tapanti oli aivan uusi kokemus, Grasse oli käynyt kerran aiemmin, joten lajisto oli meille hyvin vierasta. Costa Ricassa retkeily on kohtuullisen haastavaa, koska metsä on hyvin tiheää ja lintuja on vaikea nähdä, niin äänet olisi hyvä osata todella hyvin. Lisäksi linnusto vaihtelee sen mukaan, millä korkeudella ollaan ja millainen biotooppi on kyseessä. Myös maantieteellisellä sijainnilla on hyvin paljon merkitystä. Päivän aikana puistossa oli useampi eri ryhmä eri alueilla ja kaikki havainnot kerättiin yhteen. Kaikkien ryhmien yhteenlasketuksi saldoksi saatiin 111 lajia, mikä on aika paljon, mutta kertoo siitä, että retkeily on kohdistunut vain yhden tyyppiseen biotooppiin. Me emme pystyneet ihan näin montaa lajia tunnistamaan, mutta ihan mukavasti lintuja nähtiin ja opittiin tuntemaan uusia lajeja.


Reitti mutkitteli metsäisiä teitä Tapantin vuoren rinteillä

Minulle päivän mielenkiintoisin havainto oli ehdottomasti laulava Silvery-fronted Tapaculo (hopeaotsatapaculo), joka on korkealla elävä endeeminen pikkulintu, jonka näkeminen on todella vaikeaa. Ryhmän mukana ollut vanhempi amerikkalainen herrasmies kertoi nähneensä tämän linnun vain kertaalleen, vaikka hän on asunut Costa Ricassa 24 vuotta, joten ihan helppoa se ei voi olla. Kuvien ottaminen pimeässä metsässä oli aika hankalaa, joten keskityimme pääasiassa maisemien kuvaamiseen ja lintujen katsomiseen. Muutamia mukavimpia havaintoja mainitakseni mm. Red-faced Spinetail (punanaamaorneero) joita havaitsimme muutamia, lisäksi yksi Costa Rican kymmenistä peukaloislajeista Grey-breasted Wood Wren (harmaametsäpeukaloinen) oli aika yleinen, mutta sekin on hyvin vaikea havaita, mutta kuulimme useita. Lisäksi havaitsimme meille uusiksi lajeiksi Yellowish Flycatcherin (pilvimetsäsieppari) ja Tufted Flycatherin (töyhtösieppari), joista hyvällä onnella pystyimme saamaan heikohkot kuvatkin, mutta lajit ovat helposti tunnistettavissa.


Vasemmalla Yellowish Flycatcher ja oikealla Tufted Flycatcher

Lopettelimme kävelyä kolmen aikoihin iltapäivällä ja kansallispuiston portin tuntumassa pääsimme ihastelemaan Collared Trogonia (käkitrogoni). Kiitoksen sanan voi ainakin antaa Tapanti Birdersille tapahtuman järjestelyistä, sekä kaikille kävelyllä mukana olleille.


Collared Trogon (käkitrogoni)